Luonto on kirjava, eikä kaksia samanlaisia aivoja ole. Joidenkin luonto on vielä kirjavampi.

ADHD, autismi ja niiden päällekkäisyys, puhekielessä AuDHD, ovat tapoja kuvata neurokognitiivisia erilaisuuksia. Diagnoosin saaminen voi olla helpotus tai järkytys. Diagnoosi, tai se, ettei sitä ole, ei kuitenkaan kerro sinusta kaikkea. Se ei kuvaa, miten juuri sinä ajattelet, tunnet ja toimit.

Jatkuva ponnistelu ympäristön odotuksiin sopeutumiseksi uuvuttaa. Monelle kehittyy kielteinen minäkuva: kipeä tunne, että on jotenkin liikaa tai liian vähän, väärällä tavalla herkkä, hankala tai rikki. Se ei ole totta, sillä neuromoninaisuus on luonnon moninaisuutta. Usein haavoittuvuutemme ja vahvuutemme kietoutuvat toisiinsa.

Vastaanotolla saat olla oma itsesi. Tuntemuksesi, rytmisi ja tapasi käsitellä asioita otetaan huomioon lähtökohtana, ei oireina.

Usein taide ei ole vain työ, vaan tapa elää ja hahmottaa maailmaa. Taiteilijan kyky luoda jaettuja kokemuksia ja merkitystä on voimavara sekä itselle että muille, vaikka sitä harvoin osataan arvostaa riittävästi.

Taiteilijan elämässä merkityksellisyys ja kuluttavuus kulkevat usein käsi kädessä. Luova työ voi olla tekijälleen niin tärkeää ja henkilökohtaista, että rajanveto ammatillisen ja yksityisen välille on vaikeaa. Epäonnistuminen ja arvostelu voivat osua syvälle minuuteen. Myös toimeentulon, työn ja vapaa-ajan sekoittumisen ja yhteiskunnallisen aseman huolet voivat painaa taustalla tai nousta lamauttaviksi.

Taidealan erityispiirteet ovat minulle omakohtaisesti tuttuja, sillä olen toiminut teatterin vapaalla kentällä äänisuunnittelijana ja musiikintekijänä yli viisitoista vuotta.

Mielenlaulu tarjoaa tukea taiteilijoille ammatillisen ja sisäisen elämänsä haasteissa. Luovuus on elämää kuljettava voima. Sitä on tärkeää vaalia.

Emme koe maailmaa pelkällä mielellä. Keho on mukana kaikessa: miten tunnistamme tarpeemme, turvan tai vaaran, miten olemme läsnä. Mieli, keho ja ympäristö ovat jatkuvassa vuoropuhelussa. Ne kaikki rakentavat kokemuksemme itsestä, muista ja maailmasta.

Ajattelen, että tilan antaminen on usein tärkeämpää kuin nopean ratkaisun löytäminen. Kun mielelle antaa riittävästi rauhaa ja aikaa, alkaa kuulla ajatuksensa, tunteensa, ympäristön ja kehon viestit selvemmin. Silloin paljastuu, mitä tarvitaan juuri nyt.

Kun oppii kuuntelemaan sisäistä kokemustaan sen sijaan että vain reagoisi siihen, syntyy uutta liikkumatilaa ja oivalluksia.

Mielenlaulun puoleen voi kääntyä pienissä tai suurissa pulmissa ja pohdinnoissa. Tabuja ei ole eikä hävetä tarvitse. Esimerkiksi tunne-elämään, kehosuhteeseen, seksuaalisuuteen tai päihteisiin liittyviä asioita käsittellään kanssasi luottamuksellisesti, kunnioittaen ja aina omassa tahdissasi.